Venäjänsininen on luonteeltaan sosiaalinen, älykäs, valpas ja omanarvontuntoinen, hyvin kissamainen kissa. Se haluaa olla läsnä, mutta ei vaadi kuitenkaan jatkuvaa huomiota. Se on jatkuvasti tietoinen kodin tapahtumista – eloisat smaragdinvihreät silmät seuraavat joka askeltasi.
(Ylhäällä olevassa kuvassa ovat venäjänsiniset kissat Lilla, Irina ja Iines. Kuva: Merja Mäkinen)
Venäjänsininen oli onnen tuoja ja kotien kaunistus
Venäjänsinisen kissan historialliset tassunjäljet johtavat Venäjälle, jossa niitä pidettiin onnen tuojina ja kotien kaunistuksina. Venäjän hallitsijatkin mm. keisarinna Elisabeth I 1700-luvulla ja tsaari Nikolai I 1800-luvulla pitivät hovissaan lemmikkeinään venäjänsinisiä kissoja. Merimiesten matkassa rotu kulkeutui Arkangelista Englantiin 1800-luvun alussa.
Venäjänsininen kissa kuuluu alkuperäisrotujen joukkoon. Suomessa ensimmäiset pentueet on rekisteröity 1960-luvulla. Nykyisin maassamme venäjänsinisiä syntyy noin 100 pentua vuodessa.
Venäjänsininen on keskikokoinen kissarotu, urokset painavat noin 4-5 kg ja naaraat 2,5-4 kg. Silkinpehmeä ja hopeanhohtoinen turkki on kaksinkertainen, jossa aluskarvat ovat yhtä pitkät kuin päällyskarvat. Turkin tulisi olla väriltään keskisininen. Päällyskarvojen vaaleat kärjet antavat turkille hopeanhohteen.
Venäjänsininen on ehdottoman uskollinen omistajalleen ja tietää aina, kenen kissa se on. Se osoittaa kiintymyksensä, kissojen tapaan, tulemalla syliin, puskien ja kehräten. Vieraisiin venäjänsininen saattaa suhtautua varauksella, mutta ennen pitkää uteliaisuus vie voiton.
Venäjänsiniset pitävät korkeista paikoista ja kiipeilevät mielellään. Ylhäältä on mukava seurata kodin tapahtumia. Kissojen mielipuuhaa ovat nouto- ja piiloleikit, eikä pienet haasteet, kuten ovien tai laatikoiden avaaminen, tuota vaikeuksia.
Vielä iäkkäinäkin venäjänsiniset ovat vilkkaita ja seurallisia. Ne keksivät mielikuvituksellisia leikkejä yksinkin; leikkihiiret saavat kyytiä ja painihetken voi ottaa vaikkapa villasukan kanssa. Leikin jälkeen on ansaitun lepohetken vuoro omassa vartiopaikassa.
Venäjänsinisiä kissoja kasvattava Albergan sijaitsee Espoon Leppävaarassa, joka on ruotsiksi Alberga
Merja Mäkisen kotona asustaa neljä venäjänsinistä kissaa; kolme leikattua ja yksi leikkaamaton naaras.
Alla-niminen kissa on hyvin seurallinen ja viettää mielellään aikaa ihmisten kanssa. Alla seuraa, neuvoo ja auttaa Merjaa lähes kaikissa päivän toimissa. Alla on ovella vieraitakin vastassa ja saattaa hypätä syliin tai olkapäälle.
Iines on kissaperheen pomo sekä lämmin ja hellä äitihahmo. Iineksen vierestä löytyy aina tilaa kaikille kissoille. Erityisesti se rakastaa kaikkia pentuja. Iines viihtyy mielellään sylissä ja on erittäin utelias kaikkea uutta kohtaan.
Irina on perheen pelle, joka hauskuuttaa metkuillaan ja ilmeillään. Se ilmaisee ajatuksiaan hyvin estottomasti. Se heittäytyy usein puskemaan voimallisesti koko vartalollaan, mutta saattaa myös pihistä ja sihistä, jos sen toiveita ei ymmärretä tai toteuteta. Irina on Allan pentu.
Lilla on ujo, kiltti ja hiljainen tyttö, mutta aina valmis leikkimään. Lilla rakastaa IInestä yli kaiken, mutta viihtyy toki myös muiden kissojen seurassa. Lilla on Irinan pentu.
Merjan kasvattajanimi Albergan on rekisteröity 2014 ja ensimmäinen pentue syntyi seuraavana vuonna. Sen jälkeen pentueita on ollut noin yksi vuodessa ja tällä hetkellä (2021) on kuudes pentue kasvamassa. Espoolaisuus näkyy usein myös pentujen rekisterinimissä, jotka yleensä ovat Espoon katujen nimiä.
Kasvatuksen tavoitteena on edistää lemmikin hyviä ominaisuuksia, kuten hyvää terveyttä, reipasta luonnetta ja sujuvaa käsiteltävyyttä eri tilanteissa. Ulkonäöllisesti Merjan kasvatit eivät ole puhtaasti minkään tyypin edustajia, vaan niissä on piirteitä sekä skandinaavisesta että amerikkalaisesta tyypistä.
Lue myös: Villikissamainen bengali on aktiivinen rotu
Maine coon – Maailman suurin kissarotu
Venäjänsiniset osallistuvat mielellään kaikkiin kodin askareisiin
Merja kertoo, että venäjänsininen on leikkisä, kekseliäs ja seurallinen kissa, joka saattaa kuitenkin haluta tutustua uusiin ihmisiin rauhassa. Yksilöissä on eroja, toiset ovat nopeasti hyvinkin tuttavallisia ja toiset totuttelevat uusiin ihmisiin hieman pidempään.
Omaan perheeseensä venäjänsiniset kiintyvät syvästi ja ne osallistuvat mielellään kaikkiin kodin toimiin ja tapahtumiin kodinhoidosta etätyöpalavereihin. Kesäaikaan Merjan kissat oleskelevat mielellään verkotetulla parvekkeella.
Merjan mukaan venäjänsinisen lyhyt turkki on helppohoitoinen. Monet kissat pitävät turkkinsa harjaamisesta, mutta kissan peseminen ja muu turkinhoito ei ole välttämätöntä.
Merjan kissat eivät ole kovaäänisiä, ääni on matalahko ja pehmeä. Ne eivät ole tyhjän maukujia, mutta kertovat, jos pitäisi leikkiä tai saada ruokaa. Joku kissoista saattaa myös ilmoittaa aikeistaan hypätä syliin ja monet vastaavat jutusteluun.
Merja leikkii ja puuhastelee mielellään kissojensa kanssa kotioloissa. Aiemmin hän kävi myös joidenkin kissojensa kanssa näyttelyissä. Kissojen suosikkileluja ovat leluhiiret ja keppilelut, joissa metallivaijerin päässä roikkuu pieni hiiri, amppari tai muu saalis. Kissat myös leikkivät milloin milläkin esineellä, oli se sitten lelu tai ei. Ne ovat myös herkkujen toivossa itsenäisesti oppineet joitakin temppuja, kuten kuljetuskopan oven avaamisen ja sinne asettumisen.
Kissoilla on tietyt rutiininsa mm. ruokailun ja nukkumapaikkojen suhteen. Kun toinen Merjan vanhimmista kissoista odotti ensimmäisiä pentujaan ja toinen oli dieetillä, odottavalle emolle tarjoiltiin ruoka kylpyhuoneessa suljetun oven takana. Siitä lähtien se on aina halunnut aamupalansa tarjoiltavaksi kylppäriin, jonne myös kaksi muuta kissaa ovat oppineet kokoontumaan ruokailemaan.
Merjan kissoilla on keskenään erilaiset ruokailutottumukset; yksi ei syö ollenkaan kuivaruokaa, yksi ei koske ollenkaan teolliseen märkäruokaan tai säilykkeisiin. Lihaa sen sijaan syövät kaikki. Merjan kissalaan pääset tutustumaan tästä!
Lähteet:
Merja Mäkisen haastattelu 9.11.2021
