Lapsuuden kodissani oli paljon eläimiä: koira, kissoja, lehmiä ja kanoja. Noin kuusivuotiaana opetin pikkuvasikoita kiertämään karsinassa ympyrää ja välillä vaihtamaan suuntaa, ihan niin kuin hevoset  juoksevat sirkuksessa. Ehkä se oli ensimmäinen kosketus eläinten koulutukseen.

Koiran koulutuksesta kiinnostuin toden teolla alle kolmekymppisenä, kun hankimme mieheni kanssa meille australianpaimenkoiran, Leevin. Leevillä oli voimakas paimennusvietti ja se jaksoi kyltymättömästi tehdä töitä. Kävin Leevin kanssa paimentamassa lampaita ja harrastimme myös pallopaimennusta. Opetin Leeville paljon erilaisia temppuja ja harrastimme sen 15 elinvuoden aikana aktiivisesti tokoa, rally-tokoa, agilitya, hakua, jälkeä, koiratanssia ja Nose workia. Rally-toko oli hauska harrastus ja siinä kisasimme alokasluokasta mestariluokkaan asti. Voitimme voittajaluokan suomenmestaruuden vuonna 2013.

Leevin kuoltua emme olleet valmiita vielä ottamaan uutta koiraa, mutta tuttavan kautta meille päätyi sijoitukseen suloinen täplikäs bengalin pentu, Nelli. Nelli oli touhukas pentu, jolle ei pelkkä maatiaiskissa Lulun seura riittänyt. Nelli seurasi mukana päivän askareissa, se oli pyykkikoneessa jo ennen pyykkiä ja tiskikoneessa heti kannen auettua. Lulu sai purkaa energiansa ulkona pyydystämällä hiiriä ja kiipeilemällä puissa, mutta Nelli oli täysin sisäkissa ja aktiivisen luonteensa takia kaipasi selvästi tekemistä tai kehitteli sitä itse mm. irrottamalla yläkerran portaikosta kaikki kaiteiden suojatulpat. Myöhemmin ne löytyivät kellumasta Nellin juomakipossa.

Vuosien koiran koulutuksen jälkeen tuntui luonnolliselta kokeilla samoja koulutusmetodeja kissaan, joten kaivoin laatikon perukoilta esille sekä pölyttyneen naksuttimen että kosketuskepin ja aloin kouluttamaan Nelliä. Nelli oppi istumaan, antamaan tassua, seisomaan takatassuillaan, kiertämään kartion ja suorittamaan agilityesteitä. Nelli nautti selvästi temppujen tekemisestä ja oli innokas oppimaan uutta.

Pari vuotta myöhemmin meille muutti maatiaiskissa Viiru ja toinen bengali, Sissi. Sissi on sijoituskissa, kuten Nellikin oli. Myös Viiru ja Sissi ovat innostuneita kouluttamisesta ja kirmaavat juosten paikalle, kun naksuttimen ottaa esille.

Kissoja kouluttaessa ja niiden kanssa touhutessa oppii tuntemaan hyvin kissojen erilaiset luonteenpiirteet ja suhde kissoihin on selvästi syventynyt. Kissa on viisas eläin, joka kaipaa lajinmukaista tekemistä ja koen, että erityisesti sisäkissoille meillä on sitä velvollisuus järjestää.

On myytti, että kissaa ei voi kouluttaa. Kissat toki eroavat koirista siinä, että koirat haluavat miellyttää omistajaansa, mutta kissat vain itseään. Kissoja on kuitenkin mahdollista kouluttaa, kun tietää mikä niitä motivoi. Haluan blogikirjoitusteni ja kurssieni avulla tarjota kissanomistajille vinkkejä kissojen kouluttamiseen ja aktivointiin sekä jakaa kissojen hyvinvointiin liittyvää tietoa. 

Mukavia lukuhetkiä toivotellen,

Kirsi Keränen